Mielialani ja energiatasoni ovat pikkuhiljaa alkaneet tasoittua sitten viime kirjoituksen.

Välillä iskee kova väsymys, mutta enimmäkseen päivät ovat olleet hyviä ja olen saanut jotakin aikaiseksikin.

Tunteiden heitteleminenkin on jo vähäisempää ja itkukohtauksia tulee harvemmin.

Olen ihan tarkoituksella yrittänyt keksiä mukavaa tekemistä, ja lähtenyt tapaamaan kavereitani ja tekemään kivoja juttuja, vaikken olisi oikeastaan jaksanutkaan, koska tiesin että mukava tekeminen ja ystävien kanssa hassuttelu nostaisivat mielialaani ja toisivat sitä kautta positiivista energiaa minulle.

Ja niin on enimmäkseen käynytkin.
Aamulla herätessä olo on tuntunut väsyneeltä ja alakuloiselta, apaattiselta, tai jopa kiukkuiselta ja ärtyneeltä, mutta kun olen kuvainnollisesti potkinut itseni ylös, ja vähän myöhemmin myös ulos, palkinto on lopulta tullut piristysruiskeen muodossa. Piristysruiskeen, joka sisältää energiaa, iloa, intoa, huumoria, välittämisen tunnetta ja hieman jopa onnellisuutta.

 

Egortippiä vesisateessa.

 

Minulle näitä piristysruiskeita ovat olleet esimerkiksi pingiksen pelailu perheenjäsenteni kanssa, elokuvahetki äitini kanssa, musiikki parin livekeikan muodossa, Ensitreffit alttarilla-ohjelman alkaminen, lautapelituokio kavereiden kanssa, ystävän 10-kuukautisen lapsen kanssa touhuaminen, ystävän auttaminen opiskelutehtävissä, ruokailuhetket kavereiden kanssa ja urheiluntäyteinen iltapäivä kaveriporukassa.
Ehkä kaikista hauskinta on ollutkin tutustuttaa kavereitani yleisurheilulajien maailmaan. Samalla olen itse päässyt kokeilemaan lajeja, joita en ole harrastanut vuosikausiin, ja joita ei ole aikaa (eikä järkeä) treenata harjoitus- tai kilpailukauden aikana. Ja parasta on ollut se, että kavereillani on näyttänyt olevan yhtä hauskaa kuin minullakin.

 

 

Piristysruiskeideni avulla olen saanut hieman jo alulle myös syksyn opintojani. Tuleva vuosi näyttää suunnitelman perusteella mielenkiintoiselta ja monipuoliselta mutta hyvin haastavalta. Tarkoituksena on tehdä opintoja sekä pääaineestani että kahdesta hyvin erilaisesta sivuaineestani. Lisäksi haluaisin suorittaa yhden opintojeni kannalta "turhan" mutta itseäni kovasti kiinnostavan luovan kirjoittamisen kurssin, jos se suinkin vain mahtuu ohjelmaani.

Haastetta tulee olemaan nimenomaan jaksamisessani, kun opiskelutehtäviä on paljon ja opintojen ohella aikaa ja energiaa kuluu myös treeneihin.
Siksi paitsi toimiva lääkitys niin myös nämä omat piristysruiskeeni ovat nyt erittäin tärkeitä.
Opiskelu ja treenaaminen pääasiassa vain kuluttavat akkujani, joten niitä täytyy myös muistaa ladata yhtä ahkerasti.
Erityisherkkänä ihmisenä tarvitsen akkujeni lataamiseen myös yksinoloaikaa, koska liiallinen aktiivisuus, hälinä, virikkeet ja sosiaalisuus eivät myöskään ole hyväksi vaan alkavat jossain vaiheessa kuluttaa akkuja niiden lataamisen sijaan.

Kaikkien näiden palikoiden välille pitäisikin osata löytää oikeanlainen tasapaino.
Siinä minulla on vielä paljon opettelemista.